Olen pikkuhiljaa joutumassa luopumaan elämäni viimeisestä koirasta, 5-vuotiaasta mittelistä terveysongelmieni vuoksi. Sain idean hankkia kissa ja siitä saisi tulla koirani ja minun pitkäaikainen kaveri.

En tiedä kissoista mitään, mutta ajattelin, että hoidan ja käsittelen sitä suunnilleen samoin, kuin miten olen koiriani hoitanut. Halusin maatiaiskissan ja lopulta päädyin siihen, että halusin pennun, joka on tottunut lapsuudenkodissaan jo valmiiksi koiriin.

Sopiva pentu löytyi, 3,5 kuukautta vanha maatiaispoika. Nyt täytyy vielä hankkia tarvittavat kamppeet ts. kiipeily- ja raapimispuu, kaksi hiekkalaatikkoa, hiekkalapio, leluja, ruokaa ja kupit, kuljetusboksi, kaulapanta ja hihna ja tietysti sopivaa hiekkaa. Nyt siis ostoksille.

Hyvä raapimapuu löytyi Torista ja siinä on aivan mainiot narun päissä olevat pehmohiiret roikkumassa ylhäällä. Aivan mainiolta tuntui myös sellainen lelu, jossa ikään kuin kapellimestarin puikon päässä on joustava naru ja sen päässä pehmolintu höyhenineen. Muutama karvapallo lisukkeeksi. Hiekaksi valitsin nettitutkimusten jälkeen paakkuuntumattoman markettihiekan, joka pitää vaihtaa ja laatikko pestä viikon välein. Kissan ruoaksi valitsin sekä pentukuivaruokanappuloita että erilaisia säilykkeitä.  Nyt kaikki lienee valmista.

Kissanpentu on Aslan nimeltään ja se on punaruskea-valkoinen maatiaispoika. Kasvattajan kertoman mukaan tämä leikkii alvariinsa perheen sakemannipennun kanssa ja perheessä on myös vanhempi noutaja, jonka Aslan antaa olla omissa oloissaan. Aslan on luonteeltaan joustava, luonteva ja ystävällinen eikä pelkää kotona mitään, ei myöskään kovia ääniä. Tuo on juuri sopiva kissanpoika meidän talouteen, sillä meidän mitteli haukkuu kovaa aina kun ollaan lähdössä ulos ja meuhkaa eteisessä sen aikaa kun puen. Tosin aion nyt alkaa tiiviisti kouluttaa hauvaa pois tuosta huonosta tavasta pois.

Aslan oli juuri sellainen kuin mitä sen kasvattaja oli minulle kertonut, aivan ihanan hellyttävä solakka, kiiltäväturkkinen ystävällinen ihanuus. Teimme mieheni kanssa kaikessa rauhassa tuttavuutta Aslaniin ennen kuin laitoimme sen boksiin ja suuntasimme kohti Aslanin uutta kotia. Nyt alkaa meidän yhteinen elämänretki.