Tänään meidän hauva tulee matkalta kotiin. Vanhempani tuovat sen meille iltapäivällä. Minua jännittää suunnattomasti, miten hauvan ja uuden kissanpennun tapaaminen sujuu. Ajattelin, että mieheni voisi pitää hauvan kytkettynä kotona ja minä puolestaan pitäisin kissan kytkettynä valjailla ja hihnalla. Ainakin ensitapaaminen saa mennä siten, että molemmat ovat kiinni, ettei mitään ajojahtia pääsisi syntymään.

Hauva tuli ovesta sisään ja kissa luikahti kiireesti pakoon sohvan alle. Se ei sieltä tullut pois ensimmäiseen puoleen tuntiin. Meidän mitteli ei hämmästynyt mitenkään vaikka huomasi, että Aslan on meidän kotona. Puolen tunnin jälkeen Aslan tuli sohvan alta pois ja oli todella pelokkaan ja epäluuloisen oloinen Hauvan suhteen, vaikka on lapsuudenkodissaan tottunut elämään koirien kanssa.

Pidimme Aslanin ja Hauvan harkitusti erillään ja Aslan hyppäsi keittiön pöydän päälle turvaan ja sieltä katseli ja tutkaili tilannetta. Jos Hauva tuli lähellekään pöytää, pörhisti Aslan karvansa ja oli uhkaavan näköinen. Yritin Aslania kuitenkin rauhoittaa toistamalla ystävälliseen sävyyn tämän nimeä.

Menin Hauvan kanssa olohuoneeseen ja tunnin kuluttua mieheni tuli Aslanin kanssa meidän luo ja Aslan nyt kiirehti kiipeilypuun ylimmälle tasolle.

Lähdin Hauvan kanssa ulos ja tapasin siellä naapurini, jolla on sekä kissoja että koiria. Hän suositteli, että pitäisin Aslanin vapaana ajatuksella, että kyllä se osaa koiraa varoa ja mennä tarpeen tullen piiloon. Päätin kokeilla.

Kotiin tultuani päästin Aslanin vapaaksi ja Hauvan päätin pitää kytkettynä, jottei tämä vahingossa törmäisi Aslaniin. Tosiaankin, Aslan osasi varoa Hauvaa ja osasi myöskin mennä karkuun ja piiloon. Hyvä juttu!