Taiteilu Hauvan ja Aslanin yhteiselon kanssa on sujunut aika hyvin. Kaikista haastavinta on kuitenkin huolehtia siitä, että molemmat saavat yhtä paljon huomiota osakseen. En halua, että jompikumpi joutuisi kokemaan olevansa toisarvoinen. En halua sisarkateutta. Niin Hauvan kuin Aslaninkin ilmeestä ja olemuksesta huomaan, jos olen vahingossa laiminlyönyt jommankumman huomion tarpeen. Haluan, että molemmat ovat onnellisia ja iloisia lemmikkejä!

Aslan ja Hauva ovat kiinnostuneita toistensa seurasta ja hakeutuvat aina samaan huoneeseen. Ne tuijottelevat kiinnostuneesti toisiansa pitkiäkin aikoja. He ovat oppineet tuntemaan toistensa touhut ja toistensa käyttäytymisen pääpiirteittäin. Aslan käy välillä varovaisesti nuuhkimassa Hauvan jalkoja tai häntää ja Hauva päätyy toisinaan nuuhkimaan Aslanin nenää tai peräpäätä. Se, mistä Hauva tuppaa kiihtymään on kuitenkin se, kun yritän leikittää Aslania ”lentävällä linnulla”. Hauva tuntuu olevan samanaikaisesti sekä mustasukkainen että innostunut.

Olen yrittänyt opettaa Hauvaa sietämään Aslanin leikitystä siten, että pidän Hauvan vierelläin kehuen sitä vuolaasti Aslanin leikittämisen aikana ja leikkituokion päätteeksi annan molemmille paljon herkkunameja ja kehuja Aslanin ja Hauvan napostellessa  vierekkäin. Haluan, että Hauva yhdistää Aslanin leikit mukavaan mielleyhtymään, siis nameihin, kehuihin, silitykseen ja mukavaan yhdessäoloon.