Aslan on sopivan seurallinen kissa. Aamulla ja iltamyöhään leikkii, riehuu ja juoksee,  iltapäivisin kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä, yöt lienee nukkuu. On aivan ihanaa, kun Aslan hiipii aivan huomaamatta luokse, painaa pehmeän turkkinsa kaulani ympärille, asettuu siihen lepäämään ja kehrää. Monesti olen yöaikaan havahtunut siihen, kun Aslan nukkuu kehräten kietoutuneena kaulani ympärille. Se on niin rauhoittavaa ja suloista. Tosin, välillä intoutuu vaivaamaan kaulaani terävillä kynsillänsä!

Aslan ei toki heti alkuun tullut kaulan ympärille kehräämään vaan aluksi, kun emme olleet vielä tutustuneet tarpeeksi, se tuli sohvalla ottamaan silitykset vieressäni. Muutaman päivän jälkeen se tuli syliin, siitä sitten jatkoi myöhemmin vatsan päälle ja lopuksi hivuttautui aina kaulani ympärille. Muutama viikko tässä meni. En missään vaiheessa sitä ohjannut, vaan se sai itse hakeutua sinne, missä sen oli kaikista mukavinta olla.

Aslanin täytyy myös saada riehua kahdesti päivässä, jotta se saa purettua pennun energiaansa. Kun tästä pitää huolen, se on ihastuttava ja suhteellisen rauhallinen kissa. Kyllähän koiranpennutkin tarvitsevat leikki- ja riehutuokionsa, jotta niistä kasvaa mukavia aikuisia.