Jo aikaisemmin muutaman kerran on kotiin tullessani käynyt niin, että Aslan on livahtanut rappuun. Olen saanut sen helpolla poimittua syliini ja vietyä takaisin kotiin. Se on tuntunut arastelevan rappua, eikä ole uskaltautunut menemään portaisiin, kunnes kolmannella kerralla se tapahtui.

Aslan luikahti kapeasta ovenraosta kotiin tullessani rappuun ja vilauksessa se oli hävinnyt kerroksiin. En tiennyt onko se mennyt ylöspäin vaiko alas. Nopeasti menin takaisin sisään, nappasin kissojen herkkunamipussin käteeni ja menin rappuun helisyttämään namipussia ja houkuttelevalla äänellä maanittelin sitä sanoen ”täällä on namia”. Olen käyttänyt tuota menetelmää kotona useasti, kun olen halunnut kohottaa Hauvan ja Aslanin yhteishenkeä ja jo herkkupussin rapina on saanut Hauvan ja Aslanin ryntäämään luokseni. Hauva on saanut Softies-nameja ja Aslan Dreamies-nameja. Ovat sitten syöneet yhdessä rinta rinnan herkkunsa.

Tosiaankin ja onneksi, herkkupussin rapisutus ja maanittelu sai Aslanin jalat alle ja vilauksessa se syöksyi yläkerrasta rappuja kepeästi harppoen herkkupussillensa. Kaadoin namia lattialle ja tämän syötyä herkut, otin Aslanin rauhallisesti syliini ja kannoin kotiin. Laitoin vielä eteiseen muutaman namin ja kehuin Aslania.

Aslan on niin notkea, liukas ja nopea kissa ja totesin, että jos se haluaa ulko-ovesta karata, se tekee sen, mikäli saa päänsä ovenraosta mahtumaan. Minkäänlainen jalan eteen laittaminen ei tuota kissaa estä. Aion alkaa opettamaan Aslanille namiluoksetuloa määrätietoisesti herkkupussin rapistelulla ja ”täällä on namia” kutsulla. Aion myöskin tarjota Aslanille herkkuja eteisessä aina ulos lähtiessäni tai sisään tullessani, mikäli Aslan on näkösällä. Kun olen lähtenyt kauppaan, olen kylmästi jättänyt Aslanin olohuoneeseen oven taakse, sillä en muuten saisi kauppakasseja mitenkään sisälle, ilman että Aslan karkaisi.

Suuri varovaisuus on kuitenkin aina tarpeen, kun ulko-ovea avaa, sillä kissan ovesta livahtaminen on kuin silmänkääntötemppu, jonka tajuaa vasta sitten, kun on liian myöhäistä!