Tein kokeeksi rikki menneestä kissanongesta höyhenongen. Ostin Puuilosta pussillisen askarteluhöyheniä ja Prisman ompelutarvikeosastolta rullan kuminauhaa. Kissan onkivapa minulla oli siis entuudestaan.

Otin kymmenkunta höyhentä asettaen ne samaan suuntaan päällekkäin ja sidoin ne tiukasti toisiinsa kiinni kuminauhalla. Valitsin sopivan nauhan pituuden ja teippasin sen toisen pään tukevasti teipillä onkivavan päähän. Sitten kokeilemaan.

Aslan juoksee höyhenongen perässä, mutta varoen, ikään kuin olisi perhosta tavoittelemassa, eikä haluaisi sitä vahingoittaa. Aslan pomppii höyhenien perässä ja tavoittelee niitä tassuillansa, eikä hampaillansa, niin kuin se tekee tavallisen pehmoleluongen kanssa. Siis, uusi ulottuvuus ja uudenlaista kivaa.

En kuitenkaan jätä Aslania höyhenien kanssa yksin, ettei se pääse nielemään värjättyjä höyheniä. 

Haluan kokeilla Aslanin kanssa kissa-agilityä kotosalla. Agilityn alkeet ts. naksuttimen käyttö ja kosketuskepin käytön alkeet ovat ensimmäisenä kokeilussa. Etenen Kissan aktivointi –nimisen kirjan ohjeiden mukaan. Kirjan ovat kirjoittaneet Elina Väyrynen ja Jan Nyström.

Kissan on tarkoitus saada herkkupalkinto aina heti naksuttimen naksauksen jälkeen, jotta kissa oppii naksautuksen tuottavan palkinnon ja tällä tavoin sille viestitään, että kissa on toiminut oikein.

Siispä, otan toiseen käteen Dreamies-nameja ja toiseen käteen naksuttimen, jonka ostin Musti ja Mirri –liikkeestä. Aslan haistaa heti namit ja saapuu paikalle. Naksautan naksutinta Aslanin edessä ja heti tämän jälkeen runsain kehuin ojennan sille namin palkinnoksi. Teen tällä tavoin peräkkäin 3-4 kertaa ja panen kamat pois. Toistan tämän muutamia kertoja päivässä siten, ettei Aslan kyllästy leikkiin.

Seuraavana vaiheena agilityssä on opettaa kissa kosketuskepin käyttöön. Tämä kosketuskeppi on ikään kuin kapellimestarin tahtipuikko, jonka päässä on pehmeä pallo. Kissan on tarkoitus ensimmäisessä oppitunnissa koskettaa kuonollansa palloa.

Siispä, etenen kirjan ohjeen mukaan. Pujotan naksuttimen ranteeni ympäri, naksuttimessa olevan renksun avulla ja otan toiseen käteen kosketuskepin. Olen itse tehnyt harjoittamista varten kankaisen namitaskun, joka on edessäni valmiina palkinnon antamista varten kissalle. Aslan on tietysti saapunut kutsumatta paikanpäälle, kun on haistanut namit.

Ojennan Aslanin eteen kosketuskepin pallopään mahdollisimman lähelle Aslanin kuonoa ja kun tämä vilkaisee katseellaan kepin värikästä pallopäätä, naksautan naksutina ja välittömästi annan Aslanille namipalkinnon runsaiden kehujen siivittämänä. Toistan harjoituksen kolme kertaa peräkkäin. Teen tämän harjoituksen ensialkuun vain kerran päivässä, jottei kyllästymistä pääse ilmaantumaan.

Seuraavassa vaiheessa teen naksauksen ja annan kehujen kanssa palkinnon siitä, että Aslan kääntää päätänsä kohti kosketuskepin pallopäätä ja samalla vilkaisee sitä. Viimeisessä vaiheessa palkitsen kissan, kun se kuonollansa hipaisee kepin päätä. Siis, vaiheittain edeten pieniä askelia kerrallaan.

Tämän kosketuskepin käytön opettamisella tähdätään siihen, että sillä voi myöhemmin suunnata kissan mielenkiintoa toivottuihin asioihin. Kepillä voi myös ohjata kissan kulkua. Näin kissalle jää mielikuva, että se on toiminut itse, eikä sitä ole pakotettu mihinkään. Agility-mielessä kepin avulla voi kissaa ohjata vaikkapa esteradan suorittamisessa, jos sellaisen haluaa kissalle kotona rakentaa.

Kissaa voi kotona opettaa vaikka hyppäämään käskystä sohvalle, sänkyyn, tyynyesteiden yli, tuolien ali. Pääasia, että kissalla on mukavaa tekemistä yhdessä emäntänsä/isäntänsä kanssa!

En tässä vaiheessa ole päässyt harjoituksissa pidemmälle, mutta yllä mainitsemastani kirjasta löytyy kyllä paljon harjoitteita, joita on mukava yhdessä lemmikkikissansa kanssa opetella.

Jos kissa-agilityyn haluaa paneutua syvällisemmin, kannattaa olla yhteydessä Suomen Agility Kissat Ry:hyn, jonka nettisivut löytyvät osoitteesta agilitykissat.com.

Kissa on pehmeä, silkkinen, suloinen ja sitä tekee mieli loputtomasti helliä, rapsuttaa ja paijata. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että kesken hellyystuokion kissa iskeekin hampaansa ja kyntensä lujasti käteen, joka sitä silittää. Miksi ihmeessä?

Netistä löytyy artikkeleita asiaan liittyen vaikkapa eläinsuojeluyhdistyksen laatimana. Tällaista sattuu ja tapahtuu. Kokemukseni mukaan tällöin ei missään nimessä pidä alkaa kättä ravistelemaan pois, sillä se laukaisee kissassa saalistusvietin ja tämä iskee entistä pahemmin kyntensä ja hampaansa käteen kiinni.

Yritän pitää hellyyshetket kerrallaan mieluummin vähän lyhyempinä kestoiltaan, jottei tämä laukaisisi Aslanissa hellyysaggressiota. En tähän päivään asti ole huomannut Aslanissa mitään ensimerkkejä kohtauksen alkamisesta, joten yritän siis olla ylittämättä kissan hellyydensietorajaa tekemällä hellyyshetkistä vain muutamien minuuttien pituiset kestoiltaan.

Jos hellyysaggressio pääsee yllättämään, niin laitan heti käteni nyrkkiin suojatakseni sormiani ja pidän hetken nyrkin täysin paikoillaan ja sitten nopeasti, mutta varoen sysään tällä kissan suussa olevalla nyrkillä Aslanin sivuun ja nousen määrätietoisesti ja nopeasti poistuen paikalta ja samalla tokaisen jotakin kissalle tyytymättömään sävyyn. Jos Aslan yrittää heti perään uudestaan houkutella minut silittämään itseään, niin en ole huomaavinaankaan sitä, vaan menen muualle. Siis, vältän jonkin aikaa kissakontaktia, jotta tilanne saadaan kokonaan menemään pois.

Tällainen hellyysaggressio on minulle edelleen hiukan pelottava, en voi sanoin kuvata, kun tällainen tapahtui minulle ensimmäisen kerran. Siispä yritän välttää tällaisen tapahtumista ja yritän pitää huolta, etten hellyydenosoituksillani ahdistuta kissaani, vaan mieluummin hellin vain vähän kerrallaan.

Niin ikään ole itse huomannut ja monesta eri lähteestä lukenut, että kissat saattavat olla tosi tarkkoja vatsansa yksityisyydestä. Näin on myös Aslanin kanssa.

Olen tullut siihen tulokseen, että kissan ulkoiluttaminen parvekkeella valjaissa ei ole pidemmän päälle mielekästä. Meillä on lasitettu parveke ja kysyin taloyhtiöltä lupaa verkottaa parveke kissan putoamisen estämiseksi. En saanut siihen lupaa.

Toki on helppo pitää lasit kiinni, mutta miten on sitten tuuletuksen laita? Ja varsinkin helteellä olisi kiva saada vähän raikasta ilmaa huoneistoon.

Päätin lähteä tutkimaan mahdollisuutta järjestää suojaverkko-ovi parvekkeen oviaukkoon. Itse en osaa puusta nikkaroida, mutta netistä toki löytyy ohjeita tähänkin.

Lähdin netistä etsimään ja kuin vahingossa löysin K-Raudan sivuilta Ötökkä –nimisen hyttysoven ja lähdin siitä mielessäni rakentamaan kissan verkko-ovea.

Löysin eläinkaupan sivulta Trixie –merkkistä puremisen kestävää kissaverkkoa ja päätin selvittää, voisiko sen asentaa hyttysoveen hyttysverkon tilalle.

Vaikutti lupaavalta. Menin ja ostin sekä hyttysoven että kissaverkon. Itse en osaa nikkaroida, mutta kätevä aikuinen poikani rakensi näistä tarvikkeista toimivan ja käyttökelpoisen kissaoven.

Jotta verkko ei vahingossakaan pääsisi irtoamaan kehikosta, pujottelin vielä verkkopakkauksessa olevan narun verkon ja kehikon reunojen ympäri ja lisäsin kriittisiin paikkoihin nippusiteitä. Koska oven sulkijana toimii magneetti, asennettiin ovenpieleen kolmeen eri korkeuteen nippusiteillä koukut ja oveen vastaaville kohdille karbiinihaka. Hyttysovessa on saranat.

Sitten kokeilemaan.

Aslan olin alkuun vähän turhankin kiinnostunut ja hermostunut siitä, ettei ovesta pääse parvekkeelle, mutta määrätietoisesti ohjasin sen kiinnostuksen nameilla toisaalle, kun se ryhtyi verkkoa rämpyttämään. Pidin verkko-ovea esteenä vain vähän aikaa kerrallaan ja mieluiten silloin, kun Aslan oli rauhallisella päällä. Kolmen päivän päästä Aslan oli jo täysin tottunut verkko-oveen ja nautti siitä, että parvekkeelta pääsi raikas tuuli puhaltamaan sisään huoneistoon.

Aslanin mielipaikka on nykyään verkko-oven edessä etenkin silloin, kun verkko-ovi on asennettuna kiinni ja parvekkeen lasit ovat avoinna. Aivan hieno juttu. Toki, oven kasaamiseen meni muutamia tunteja aikaa, joten aivan käden käänteessä sitä on vaikea saada kasaan.

Meitä on pitkään ja hartaasti opetettu siihen, että tuntematonta, uutta koiraa tulee tervehtiä siten, että menee rauhallisesti sen eteen kyykkyyn ja tarjoaa kättä sen nuuskittavaksi ja vasta tämän annettua hyväksyntänsä, voi sitä alkaa silittää. Mutta miten kissojen kanssa?

Olen Aslanilta oppinut sen, että kissoja tulee tervehtiä samaan tapaan kuin koiriakin. Rauhallisesti kyykkyyn sen eteen ja antaa käsi sen haisteltavaksi ja jos kissa tämän jälkeen alkaa puskea ja tarjoaa selkäänsä tai kylkeänsä silitettäväksi, voi tällöin kissaa alkaa hellästi silittää sen kyljistä ja selästä. Sinunkaupat on siis tehty.

Vaikka Aslan on ollut meillä jo vuoden päivät, tervehdin sitä edelleenkin tarjoten kättäni sen haisteltavaksi ihan sen vuoksi, että se haluaa kättäni haistelemalla selvittää, mitä olen ollut viimeksi tekemässä, toisin sanoen ”mitä on viimeksi tapahtunut?”.

Kissat elävät hajujen maailmassa ja niille on aivan luonnollista haistella omistajansa kättä, sillä käsissämme kulkee erilaisten hajujen virta ja kissa tällä tavoin haistelemalla ottaa selvää ympäristöstään.

Aslanilla on myöskin hauska ja hellyttävä tapa kotona tervehtiä minua muutaman hetken erillään olon jälkeen kurisemalla. Se on ikään kuin kehräämistä ilman K-kirjainta. Tämä ystävällinen kurina on ikään kuin Aslanin tapa moikata. Ääni ei ole kova, mutta on selvä.

Niin kuin koirat, niin myös kissatkin pitävät siitä, kun niille juttelee ystävälliseen sävyyn. Juttelen Aslanille tuon tuosta ja tämä tuntuu omalla tavallaan ymmärtävän, että syvästä kahdenvälisestä ystävyydestä tässä on kyse. Olen oppinut myös naukumaan kissaa, sillä kommunikoinnistahan kissan naukumisessa on kyse, joten nau'un Aslanille takaisin aina silloin kuin voin.