Minulla on joukko erilaisia kissanleluja. On pieniä pehmoleluja, heliseviä palloja, kanin käpäliä sekä rapisevia ruttupalloja. Yllättäen kaikista suosituimmaksi, tietysti kissanongen lisäksi, on osoittautunut pakkausteipistä rutistettu pallo. Tämä tapahtui aivan vahingossa, kun avasin erästä pakkausta ja vetäisin sen ympäriltä pakkausteipin ja rutistettuani sen kädessä, nakkasin sen lattialle. Aslan nappasi rutun ja leikki sen kanssa tuntikausia hurjia saalistusleikkejä. Siitä lähtien olen pitänyt aina Aslanin saatavilla pakkausteippiruttua ja jos sellainen katoaa, vetäisen teippirullasta uuden pätkän ja rutistan sen kasaan palloksi ja heitän Aslanille. Halpaa ja tehokasta kissan viihdykettä siis.

Ylipäätänsä olen huomannut siitä, mitä tulee kissan leluihin, että kissa kyllästyy aikanaan tiettyihin leluihin. Olen ratkaissut asian siten, että Aslanin kyllästyttyä johonkin leluun, laitan lelun pariksi viikoksi kaappiin ja kun otan sen sitten uudestaan esille, se onkin Aslanin mielestä erittäin kiinnostava ja haluttu. Ikään kuin olisi uuden lelun saanut!

Lelujen kanssa riehuvaa onnellista kissaa on riemukasta katsella. Ja riehumisen jälkeen kissalle uni maistuu ja tästä kehkeytyy se ihanan pehmeä kehräävä suloinen pallonen.